tiistai 21. helmikuuta 2012

Anonyymia puhetta humalaisesta aiheesta

Nyt voisinkin alkaa purkautumaan jo tänne. Pitäisi ehkä mainostaa tätä blogia, niin ihmiset voisivat ottaa kantaa.

Mutta siis. Puhutaanpa vähän alkoholista.  Monet, varmaankin kaikki muutamaan lukuunottamatta luokaltani ja rinnakkaisluokaltani ovat kokeilleet alkoholia. Näistä suuri osa myös vetelee sitä usein viikonloppuisin, eikä vain maistelutarkoituksessa. Porukka kehuu rinta rottingilla miten hauskaa on horjua humalassa.

Kysymys kuuluu: miksi? Miksi ihmiset haluavat tietentahtoen vetää viinaa pään täyteen niin, että he tuskin tiedostavat itseään ja kolaroivat kaikkea kohti? Siis en tarkoita nyt vain teinikännejä, vaan aikuisiakin. Onhan se välillä ihan hauskaakin seurata turvallisen välimatkan päästä (vaikka televisioruudun tai tietokoneen näytön) kun joku on hiukan naukkailut ja heittää pientä läppää. Mutta tarkemmin ajatellen en näe siinä järkeä. Kaikista pahinta on se kun joku henkilö, jonka seurassa joudun viettämään aikaa, on tukevassa humalassa. Puhe sammaltaa, jutut ovat erittäin outoja ja yritetään kokoajan ängetä seuraan pulisemaan jotain. Mielestäni tämä on vain vaivaannuttavaa.

En näe siinä mitään pahaa, jos joku ottaa aina välillä vähäsen. Se on ok. Enkä halua puuttua siihen, että joku hortoilee humalassa; se on teidän oma asianne. Mutta tehkää se nyt hitto vieköön OMISSA OLOISSANNE tai jossain suljetussa tilassa, jossa ette pääse pelottelemaan pikkulapsia humaltuneella olemuksellanne.

Itse aion ryhtyä absolutistiksi, ihan vain kääntyäkseni tätä naurettavaa kännikulttuuria vastaan. Toivon, että ehtoollisviini tulee olemaan ainoa alkoholiannokseni elämän aikana. Tai vähintäänkin pysyn elämässä kokeiluasteella; alkoholia vain maistan, en juo tolkuttomasti.

Jos tätä lukee joku, joka juo (enemmän tai vähemmän), älä loukkaannu. Ilmaisin vain kantani asiaan - jos sinä pystyt juomaan niin että et aiheuta toisille harmia, niin en kai voi siihen puuttua...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti